Injera ja Wotti

Etiopian kansallisruoka on injera ja wot. Tätä ruokaa näkee syötävän kaupungilla usein. Pienten puotien työntekijät istuvat saman injeratarjottimen ääressä syömässä. Tarjottimella on alla injera, jonka päälle on pantu erilaisia wotteja. Injerasta otetaan kädellä palanen, jolla kaapaistaan wottia mukaan. Syöminen on hyvin sosiaalinen tapahtuma, sillä samalta tarjottimelta syö useampi ihminen.

Injera
Injera on etiopialainen perusleipä, vaikka näyttääkin enemmän isolta lätyltä. Injera tehdään teff-jauhoista. Teffheinä on afrikkalainen viljakasvi, joka tarvitsee vain vähän vettä kasvaakseen ja sen ravintoarvo on hyvä ja se on myös gluteenitonta. Injerataikinaa hapatetaan erityisessä astiassa ennen paistamista. Happamuus antaa injeralle samaa makua kuin on happamassa ruisleivässä.

Wot
Wotit ovat kasvis- tai lihakastikkeita, jotka on usein tulisesti maustettuja. Liha voi olla vuohta, lammasta, kanaa tai nautaa. Kasviksina käytetään mm. perunaa, porkkanaa, kaalia ja vihreitä pitkiä papuja. Lisäksi olemme maistaneet linssiwottia.

Omat kokemukset
Saimme ensimmäisen injera-aterian pian maahan saapumisen jälkeen. Ruoka oli tehty koulun keittiössä, joten wotit oli maustettu ulkomaalaisille sopivaksi, eli ei kovinkaan tuliseksi. Maut olivat meille kaikille aika uusia, mutta saimme mahan kutakuinkin täyteen. Koulussa on joka torstai injerapäivä. (Tulee mieleen Ruotsi, jossa tarjotaan torstaisin hernerokkaa.)

Pyysin kotiapulaistani Alemitua tekemään meille kanawottia. Kastike oli tummanpunaista ja sakeaa. Kana oli kastikkeessa isoina paloina luineen, ja lisäksi kastikkeessa oli keitettyjä kananmunia. Minulla oli pari injeraa pakasteessa ja lisäksi keitin aterialle riisiä. Alemitun wot oli tosi tulista ja hyvää. Suuta poltteli kovasti.

Alemitu on tehnyt meille myöhemminkin kana- ja kasviswotteja. Keitän aina riisin sen seuraksi, koska injeraan me ei olla vielä ihastuttu. Yksi suomalainen lähetystyöntekijä kertoi, että hänellä meni kaksi vuotta tottua injeraan. Katsotaan, kuinka kauan meillä menee.