Rauhan tervehdys Ivalosta!

Aurinko paistaa ja päivästä näyttää tulevan lämmin. Hyvä näin, koska vadelmat ja herukat kypsyvät pihapensaissa vasta nyt. Yöt ovat jo pimentyneet, mutta syksyn työkausi on vasta valkenemassa. Viime päivät ovat tuoneet selkeyttäneet monia asioita ja antaneet varmuuden siitä, että kaikki etenee Jumalan aikataulussa ja Hänen Henkensä ohjauksessa. Kiitos esirukouksistanne, jotka ovat korvaamaton voimavara!

Leirikesä päättyi heinäkuun lopulla, mutta Tornion Antinsaaren leirikeskus tuli tutuksi koko perheellemme vielä elokuun ensimmäisenä päivänä, kun saimme juhlia siellä Marianna ja Tuomas Juolan häitä. Sain myös kunnian olla siunaamassa nuorta paria avioliittoon. Hieno kokemus, vaikka kainalot olivatkin märät!

Häiden jälkeen jatkoimme matkaa Ylitorniolle, missä saimme olla mukana ehtoollisjuhlassa. Ylitornion seurakunnan lämmin tunnelma tekee aina vaikutuksen. Seurakuntavierailujen kautta on jatkuvasti vahvistunut käsitys siitä, että jokaisella seurakunnalla on annettavaa toisille. Mikään ei ole hyvä kaikessa, mutta jokainen on hyvä – jopa Lapin alueen paras – jossain. Etsitään rohkeasti sellaisia yhteistyömuotoja, joiden kautta voimme oppia toistemme vahvuuksista!

Elokuun alkupuolella pidimme pari viikkoa lomaa koko perheen voimin. Jäämeren läheisyys houkutteli meidät kohti pohjoista ja aina Länsi-Euroopan arktisimpaan kaupunkiin, suomalaisittain Vuoreijaan. Pääosan ajasta vietimme kuitenkin kotikulmilla ja hiljalleen koulun alkuun valmistautuen.

Koulu- ja kaverikuviot ovat alkujännityksen jälkeen järjestyneet ihan mukavasti. Kaikki tytöt lähtevät mielellään kouluun ja Visa on löytänyt seuraa päiväkerhokavereista. Eevan “koulupäivä” jatkuu lähes päivittäin järjestelyhommissa seurakunnan kirpputorilla. Kotiin hän ehtii harvoin ennen neljää.

Elokuun loppupuolen ohjelmaan kuului toista kertaa Sallassa järjestetty Koillis-Lapin rukouskonferenssi. Tapahtuman ilmapiiri oli erikoisen herkkä ja parannusta tehtiin yksin ja yhdessä. Kun uskovat alkavat tehdä parannusta, Jumala on avaamassa jotain uutta! Kiitos Teukuille ja kaikille muille mukana olleille!

Kuun viimeisenä sunnuntaina olimme entisessä kotiseurakunnassamme Rovaniemellä ensimmäistä kertaa muuton jälkeen. Oli upeaa tavata ystäviä, vaikka kovin monien kanssa ei ollut mahdollista pitkään jutella! Saman viikonlopun aikana Visa, Kaisa, Pihla ja Taneli kävivät vanhoilla kotikulmilla Vanttauskoskella. Oli hienoa nähdä, että vanhojen kaverien tapaamisesta huolimatta kaikki lapset lähtivät jatkamaan matkaa mielellään, eikä merkittävää kaipausta entiseen näyttänyt olevan.

Syksyn kuviot muotoutuvat hiljalleen. Seuraavassa kirjeessä pystymme jo kertomaan enemmän uusista avauksista täällä pohjoisessa. Toivottavasti pääsemme tapaamaan toisiamme mahdollisimman paljon, mutta ollaan yhteydessä ennen kaikkea rukouksen merkeissä! Kiitos teille kaikille esirukouksista ja taloudellisesta tuesta!

Taneli, Auli, Eeva, Pihla, Kaisa ja Visa Halonen